Ei mikään haiseva roskakasvi

Kehäkukat, latinalaiselta nimitykseltään Calendulat, eivät kuulu Suomessa tiheään esiintyviin kasveihin. Niitä kuitenkin tapaa silloin tällöin meilläkin, tai itse asiassa yhtä lajia eli peltokehäkukkaa, jonka ominaisuuksista voi hyötyä sekä terveyden että kauneudenhoidon rutiineissa. Jos vain on mahdollista, kannattaakin istuttaa pari kukkasta vaikka omalla siirtolapuutarhatontilla – alempana selviää, minkä takia.

Peltokehäkukka ei ole vain kaunis, mutta myös uskomattoman ihmisystävällinen kasvi. Moni meistä ei osaisi kuvitellakaan, että näin pieneen keltaiseen kukkaseen mahtuu niinkin paljon hyödyllisiä ominaisuuksia: lääketieteellisen käytön lisäksi se on erinomainen hunajakasvi ja voi toimia samalla myös maisemasuunnittelutyökaluna. Kun sitä on istutettu omaan pihaan, se myös suojaa muut kasvit erilaisilta tuholaisilta: sukkulamadoilta, koloradonkuoriaisilta, hyttysiltä, muurahaisilta ​​ja jopa maamyyräsirkoilta. Löytyisikö tontilta tilaa tällaiselle kukkakaverille? Ei se paljon hoitoakaan vaadi.

Lääkäri Calendula

Peltokehäkukan lääkinnällisiä ominaisuuksia ei ole paljon vaan todella paljon – melkein jokaiseen elinvikaan löytyy ainakin jonkinlainen ratkaisu. Kasvin käyttöosa on sen kukka, joka pitää sisällään monenlaisia hyviä aineita, ja kukkia voi kerätä noin vuodeksi eteenpäin: ne säilyvät kuivassa pitäen omat hyötypuolensa enintään puolitoista vuotta. Itse käyn keräämässä niitä vain kerran vuodessa ja se riittää hyvin. Ennen uuden annoksen laittamista säilöön vanhat kukkaset heitetään pois nuorten tieltä.

Peltokehäkukka auttaa erilaisiin ruoansulatusongelmiin: ummetukseen, närästykseen, ripuliin ja jotkut väittävät että jopa suoliston tulehduksiin, mutta siihen en ota kantaa – vaikka pidänkin itseäni luonnon hyvänä ystävänä ja vastuullisena käyttäjänä, tällaisessa tilanteessa hakeutuisin kyllä jo lääkäriin. Calendulalla on aika omituinen, väkevä tuoksu, ja se varoittaa kukkien käytöstä: kaikkea pitää olla kohtuulla. Vaikka kukkasista voi tehdä jopa silmäkompresseja, täytyy olla erittäin varovainen uutteen vahvuudesta, sillä liian väkeväksi haudutettu uute voi aiheuttaa kemiallisia palovammoja. Maalaisjärjellä siis.

Meidän apteekeissa ei kovin mielellään myydä mitään ilman reseptiä ja kaikki päättäjien maalaisjärki taitaa olla mennyttä aikaa. Joskus olin itsekin itkemässä punaisia silmiäni apteekkitädille, että aikamoiseksi on tulehdus kehittynyt ja tällaiset tipat pitäisi saada – no, ei kelvannut, piti löytää ympärivuorokautinen sairaala keskeltä metsää ja saada resepti silmälääkäriltä. Ensimmäisen helpotuksen tuotti jäähtynyt kannuun jäänyt haudutettu tee, jonka lehtiä laittelin vanulappusten väliin ja koko homma silmien päälle noin vartiksi. Jälkeenpäin, kun samoja tulehduksia sattui välillä tapahtumaan, käytin peltokehäkukkia lisänä ja helpotti nopeammin. Viime vuosina ei nimittäin ollut enää silmät tulehtuneena kertaakaan.

Kosmetologi Kehäkukka

Peltokehäkukilla on käyttöä myös kauneudenhoidossa. Sen vahvat antibakteeriset ja antiseptiset ominaisuudet auttavat saamaan huonompikin iho näyttämään puhtaalta, terveeltä ja raikkaalta, jos kukkien käyttöä osataan annostella oikein ja jaksetaan kärsivällisesti suorittaa kaikenlaisia proseduureja. Ihonhoidossa kukista saa parhaan vaikutuksen ihon kiinteytystä hakiessa, mutta siihen peltokehäkukkasten hyötylista ei lopu: siitä saa apua pigmenttiläiskien poistoon, talirauhasten toiminnan normalisointiin ja myös akneen, tosin jälkimmäiseksi mainittu tarvitsee kuitenkin lääkärissä käynnin siitä irti pääsemiseksi.

Keittiössä

Suurin osa luonnon antimista päätyy keittiöihin, ja peltokehäkukallekin on siellä käyttöä. Siltä löytyy rauhoittavia ominaisuuksia ja se auttaa unettomuuteen, kun tilanne on jo tarpeeksi huono, mutta lääkkeisiin ei vielä haluta lähteä turvautumaan. Käyttöä löytyy myös mausteena, ja yksi parhaista käyttökohteista ovat erilaiset kerma- ja sosekeitot: peltokehäkukan hieman väkevä ja samalla mukava tuoksu sekä vähän katkera maku tuovat vanhoihin tuttuihin ruokiin aivan uusia, tuoreita vivahteita. Kekseliäämmät kokit käyttävät kukkasia myös salaattien, jälkiruokien ja leivonnaisten koristeluun, mutta raakoina niitä ei kuitenkaan kannata syödä.