Herkullisesti, herukallisesti

Herukkapensaissa kasvavat marjat muistuttavat pieniä viinirypäleköynnöksiä: värikkäät, kauniit ja erittäin herkullisen näköiset. Herukat ovat erittäin vitamiinirikkaita marjoja, ja niiden vitamiinipitoisuuden järjestyksen voi päätellä vanhasta sanonnasta, jonka mukaan mustaherukat istutetaan lapsenlapsille, punaherukat lapsille ja valkoherukat itselleen. Asia on todellakin niin, että mustaherukka on puutarhamarjoista vitamiineja eniten täynnä, kun taas valkoherukka on puolestaan geneettinen muunnos punaherukasta.

Musta, Mehevä, Maukas

Vaikka olenkin jo kasvanut lapsenlapsen iästä aikuiseksi, suosin edelleen mustaherukkaa tai siis virallisemmin mustaviinimarjaa. Onneksi tämä rakkaus mustaherukkaan ei ole niin epäterveellistä kuin suklaahimo, joten nautin siitä missä tahansa muodossa: tuoreena tietysti mieluiten, mutta myös mehuissa, hillona, jälkiruokissa ja mustaherukasta käynyt kotiviinikin tuntuu minusta erittäin hyvän makuiselta. Mustaherukka pitää sisällään eniten C-vitamiinia muihin marjoihin verrattuna, mutta on siinä muitakin erittäin tärkeitä terveystekijöitä: vitamiinit A, B, E, K, P, orgaaniset hapot, hyvät sokerit, tärkeät mikroelementit… siis kaikkea terveellistä ja hyödyllistä, joten miksi sitä ei nyt söisi vatsa täyteen?

Mustaherukan hieno puoli on myös se, että vitamiineja on kasvin jokainen osa täynnä. Pensaan sisältöön kuuluu sellainen rasvahappokoostumus, että sen uskotaan auttavan erilaisiin verisuonitauteihin, ihotulehduksiin, sokeritautiin ja jopa alkoholismiin, tosin jälkimmäiseksi mainittu herättää kysymyksiä. On esitetty myös sellaisia mielipiteitä, että mustaherukka on hyvä keino säätää naisen hormonitasapainoa, mutta todistusaineistoa asialle ei jostain syystä löydy. Miten asia olikaan, itse käytän mustaherukan lehtiä kuivattuna kun haudutan teetä: kuten aiemmin jo mainitsin, mustaherukka on kokonaan vitamiineja täynnä, ja sen lehdistä haudutettu tee tekee minun mielestä parhaan mahdollisen vaikutuksen nykyajan ihmiseen – se siis virkistää, raikastaa mieltä, parantaa mielialaa. Kätevin mustaherukan puoli on se, että sen hyvät vaikutukset säilyvät missä tahansa muodossa: pakastettuna, hillossa tai vaikka kotiviinissä. Marjapensaita kasvaa pitkin Eurooppaa sekä villinä että viljeltynä.

Kaupunkilaisen Punaiset Pelastajat

Punaherukat ovat mustaherukoita pienempiä ja pitävät sisällään vähemmän vitamiineja kuin mustaherukat. On siihen kuitenkin syitä, minkä takia niitä viljellään melkein yhtä ahkerasti kuin mustaherukoita: kun töitä tehdään kaupungissa, keuhkot ovat täynnä pakokaasuja ja pölyä ja vilustumisriski kasvaa päivä päivältä. Myös ruokahalun menetys on hyvin tavanomainen ja kertova merkki siitä, että nyt kannattaa lähteä hakemaan vitamiineja ja raikasta ilmaa jostain muualta kuin kaupungin satamamarkkinoilta. Siihen auttaa mökillä nautittu punaherukka: siitä valmistettu mehu tai tuoreet marjat pitävät sisällään reilusti C- ja P-vitamiineja, joiden lisäksi vielä paljon vapaita happoja, joita mustaherukassa ei niin paljon esiinny. Punaherukkajuomat auttavat hyvin janoon, parantavat ruokahalua, palauttavat elinvoimia sekä voivat tarvittaessa toimia myös hikoilua edesauttavina nesteinä – ja saunakulttuuristahan me kaikki tiedämme, että hien kanssa lähtee murheetkin.

Valkoinen Jälkeläinen

Valkoherukka voi mennä katsojan silmissä sekaisin vielä kypsymättömän punaherukan kanssa, koska näiden marjojen muoto ja kasvutapa ovat täysin samanlaisia. Puna- ja valkoherukan erot ovat kuitenkin merkittäviä: valkoherukasta puuttuu yksi geeni, joka antaa punaherukalle värinsä ja myös kirpeän makunsa. Valkoherukassa ei ole niin paljon C-vitamiinia kuin musta- tai punaherukassa eikä sen maku ole lähelläkään niin kirpeää kuin punaherukan, mikä puolestaan ennaltaehkäisee mahdollisia allergisia reaktioita. Mitä iäkkäämmäksi ihminen tulee, sitä miedompia ruokia hänen elimistö suosii, joten alussa mainittuun sanontaan palaten: vanhuksina tulemme kaikki syömään itsellemme kasvatettuja valkoherukoita. Joidenkin mielestä marjoista pitää aina valmistaa jotain muita tuotteita kuten kaikenlaisia mehuja, viinejä, hyytelöitä, hilloja, jälkiruokia… mutta olisikohan eläkeläisenä parempi syödä tuoreita marjoja terassilla keinutuolissa kuin hikoilla keittiöpöytien välissä valmistamassa jotain ei niin maukasta kuin pensaista vasta poimittuja marjoja? Epäilen.