Ikuisesti hengissä

Kukapa meistä ei tykkää sellaisista kasveista, jotka ovat sekä kauniita että terveellisiä, erikoisen näköisiä ja kaiken lisäksi vielä täysin vaatimattomia hoidon ja kasvuympäristön suhteen? Uskoisin, että jos kaikki kasvit olisivat sellaisia, ihmisillä olisi puutarhoja sekä kotona että terasseilla ja mökeillä kymmeniä kertoja enemmän kuin nyt on olemassa.

Sempervivum – Kestää Ukkosenkin

Latinalaiselta nimeltään sempervivum kuuluu suomen kielellä mehitähtinä. Kyse ei ole yksittäisestä kasvista vaan kokonaisesta maksaruohokasvien heimoon kuuluvasta kasvisuvusta, jonka nimen suora käännös muodostuu sanoista ”aina” ja ”elävä”. Hienoa, eikö vaan? Kasvin ulkonäkö on sen verran hieno, että sen kuvittelisi olevan erittäin kiukkuinen sekä olosuhteille että hoidolle, mutta asia ei jostain syystä ole näin. Mehitähdet ovat hyvin kasvavia ja lisääntyviä kasveja, joiden alkuperäinen kasvupaikka löytyy kivikkoisista vuoristoista ja missä ne ovat pärjänneet vuosisatoja pelkällä luonnon hoidolla: välillä paremmalla, välillä huonommalla.

Yksi tämän kasvisuvun edustajista on kattomehitähti eli Sempervivum Tectorum, joka onkin suosittu tietävän puutarhaporukan piireissä sekä koriste- että joskus lääkekasvinakin. Kasvia katsoessa voisi ajatella, että sen nimi viittaa lehtien sijoitukseen: niiden päällekkäisyys tuo mieleen vanhat savitiilikatot, mutta kasvin nimeen asia ei kuulemma kuitenkaan liity. Kasvikirjallisuus kertoo, että kattomehitähden käyttö on ollut joskus aikoinaan erittäin suosittua esi-isillämme, jotka pelkäsivät selittämättömiä luonnon ilmiöitä kuten salamaa ja perustivat pienten talojensa katoille kokonaisia puutarhoja mehitähtiä täynnä ja näin pelastivat talonsa salaman aiheuttamilta tulipaloilta. Oli miten oli, mutta kattomehitähti tekee todellakin hyvän suojakerroksen minkä tahansa materiaalin päälle kasvatettuna: sen paksut lehdet pystyvät varastoimaan erittäin paljon vettä, ja lehtien muoto tekee veden haihtumispinta-alasta hyvin pienen mahdollistaen näin sekä kasvin pitkäaikaista hyvinvointia kuivempinakin aikoina että vetisen ja samalla pehmeän, vettä läpäisemättömän kerroksen muodostumista vaikka mökin katon suojaksi.

Monipuolista Käyttöä

Mehitähtiä käytetään laajasti koristelutarkoituksiin sekä kotona ruukuissa että kesämökeillä luonnossa. Niiden vaatimattomuus ympäristöä ja olosuhteita kohtaan on suorastaan kateuden arvoinen, sillä se kasvaa ja lisääntyy pyytämättä puutarhurilta mitään ihmeempiä toimenpiteitä: ainoa, mitä täytyy silloin tällöin tehdä, on nuorten kasvien erilleen istutus.

Yllättäen mehitähtilajit sopivat myös ihmisen ruokavalioon. Noin viiden minuutin tuoreiden mehitähden lehtien kalttauksen jälkeen ne voi sekoittaa esimerkiksi samaan määrään omenoita, lisätä sekaan kermaviilit ja ripaus sokeria – ja kesämökkiläisen hellepäivän lounas on valmis. Lehdistä voidaan keittää myös kevyitä kesäkeittoja, jotka ovat sekä maukkaita että terveellisiä: vanhan ajan suositukset koskivat enimmäkseen miesten terveyttä, mutta toimivat hyvänä lisäaineena muissakin murheissa. Näin esimerkiksi naisia mehitähdet auttavat kuukautiskivuissa eikä siihen näiden kasvien hyvät puolet lopu: hienoiksi pilkotut lehdet veteen haudatettuna tekevät siitä vedestä oikean eliksiirin, joka helpottaa hermoston jännittyneisyyttä, vatsavaivoja ja niin jopa parantavat hengityselinten toimintaa.

Mehitähtien lehdistä keitetty liemi on puolestaan ollut esi-isillämme käytössä angiinan kanssa taisteluissa, ientulehduksia hoitavana nesteenä ja ihon ongelmia ratkaisevana lääkkeenä. Jälkimmäiseen mainittakoon, että jos tekee mieli kokeilla tätä terveellistä kasvia iho-ongelmiin, kannattaapi olla varovainen määrien kanssa. Jos tuntuu, että oma iho on erittäin herkkä kaikelle uudelle, ensimmäinen mehitähdistä tehty naamio kannattaa tehdä muitakin luonnollisia ainesosia sisältävänä: samaan tehosekoittimeen voi laittaa lehtien sekaan ensin vaikka maitoa tai kermaviiliä ja näin estää mahdolliset palovammojen syntymiset, jos iho on niihin muutenkin taipuisa, ja vasta muutaman kokeilun jälkeen siirtyä mehitähtien käyttöön ainoana ihon ravitsemuslähteenä.