Joka kodin ensiapu

Lääkeaaloen historia ulottuu muinaisaikoihin: sen käyttöä tautien parantamiseen harjoitettiin jo kuusi tuhatta vuotta sitten, kun muinaisessa Egyptissä syntyi sen toinen nimitys: kuolemattomuuden kasvi. Tänä päivänä lääkeaaloe on kasvattaa suosiotaan sen helppohoitoisuuden ja samalla minimalistisen ulkonäön vuoksi – ja niinpä tietysti myös lääkeominaisuuksiensa avulla.

Käyttökelpoiseksi Saattaminen

Lääkeaaloe kuuluu mehikasveihin ja sen paksujen, mehevien lehtien sisältä löytyy arvokasta ja terveyttä edistävää nestettä. Aaloen mehua voi kerätä eri tavoilla: kun tarvitaan runsasta määrää, kasvi voidaan leikata kokonaan ja sen paras ikä on tuolloin kolme vuotta. Kun kasvi on täyttänyt jo viisi vuotta, mehu puristetaan sekä lehdistä että varrestakin: sitä varten kasvi katkaistaan ja pilkotaan pieniin osiin varsi mukaan lukien, minkä jälkeen puristetaan mehu puhtaan kankaan läpi astiaan. Leikkuutyökaluksi sopii parhaiten keraaminen veitsi.

Aaloen mehusta on olemassa paljon erilaisia reseptejä eri murheisiin. Koskaan ei kuitenkaan voida ennustaa, mitä reseptiä tullaan tarvitsemaan, ja siitä syystä ihmiset opettelivat varastoimaan aaloen mehua huonompiin päiviin, kun sitä oli saatu kerralla liian paljon. Säilöntään sopivaksi mehu voidaan saada lisäämällä siihen sama määrä pirtua tai väkevää viinaa tuplasti aaloen määrä. Seosta säilytetään tiiviissä astioissa ja käytetään tarpeen mukaan tilanteessa kuin tilanteessa. Kun kyseessä on akuuttitilanne eikä mehua ole saatavilla kuin kasvista, sitä ei tarvitse katkaista kokonaan vaan riittää kun irrottaa yhden lehden kasvin varren juuren läheltä: matalammalla olevat lehdet ovat jo ehtineet kerryttää hyviä ominaisuuksiaan, kun taas huipussa kasvavat nuoret lehdet eivät paljoa auta.

Mikä Ihmekasvi?

Lääkeaaloe on saanut monta nimeä matkansa varrella ympäri maailmaa. Sen ominaisuuksia käytettiin Intiassa, Kiinassa, Etelä-Amerikassa, Venäjällä ja Japanissa sekä monessa muussa maassa ja siihen on olemassa useampi selitys, mutta kaikki selitykset viittaavat kasvin vaikutukseen ihmisen terveyteen. Se nimittäin sisältää niin paljon vitamiineja, mineraaleja, aminohappoja ja muita tärkeitä aineita, ettei ihmisen tarvelistaan hirveästi ole aaloen lisäksi laitettavaa kuin proteiineja ja rasvoja. Vanhoina aikoina aaloe oli melkein joka murheen lääke, jota käytettiin sekä ulkoisesti että sisäisesti ja jonka merkitys korostui sotien aikana, jolloin sotilailla oli paljon epäluonnollisella tavalla muodostuneita reikiä parannettavana.

Taudeista Ja Murheista Irti

Yksi lääkeaaloen suosituimmista käyttötavoista tänä päivänä on sen mehun juominen säännöllisesti yleiskunnon sekä vastustuskyvyn parantamiseksi. Päivittäin nautittuna noin kolmen viikon kuurin jälkeen aaloemehu näyttää tuloksensa: flunssakausina onnistutaan jäämään sivuun muiden terveiden ihmisten kanssa ja voimia riittää vielä seuraavaan kesälomaan saakka. Puhtaana juotuna aaloen mehu saattaa tuntua aivan inhottavalta, joten siihen voi sekoittaa samassa suhteessa hunajaa ja punaviiniä. Annokseksi suositellaan ruokalusikallinen kolme kertaa päivässä puolisen tuntia ennen ateriaa. Sama seos auttaa keuhkoputken tulehduksen aiheuttamaan kivuliaaseen yskään. Aaloen mehua voidaan käyttää puhtaanakin, kun vaivaa ripuli tai ummetus. Pari teelusikallista kolmesti päivässä tekevät taikavaikutuksen ja yleensä vatsavaivat paranevat jo parissa päivässä.

Myös kosmeettisiin tarkoituksiin löytyy aaloelle käyttöä. Ensimmäisen kerran yllätyin yläasteella, kun pyyhkäisin kasvoni aamuin illoin aaloen mehulla ja vajaan kolmen kuukauden kuluttua niin kirottu akne oli jo kaukana lapsinaamastani. Aaloen puhdas mehu hieman kirvelee, joten kannattaa olla erityisen varovainen käyttäessään sitä kasvoihin: herkkä iho saattaa reagoida jopa palovammoilla. Ja niin kuin kaikilla muillakin lääkkeillä, aaloella on myös olemassa tiettyjä rajoituksia – sen käyttöä ei koskaan suositella raskaana oleville naisille, munuaistauteja sairastaville ja heikon maksan omistaville, sillä näissä tapauksissa ja muutamassa muussakin tilanne saattaa vain pahentua.