Lääkettä luonnosta

Kansanperinteessä yrttien parantavaan voimaan liittyy paljon uskomuksia. Erityisen paljon mainintoja löytyy kansanrunoudesta ja esimerkiksi Kalevalassa kerrotaan veden, hunajan, tammen kuoren, sammaleen ja erilaisten ruohojen hyödyntämisestä lääkinnässä. Vanha kansa on hyödyntänyt parantamisessa myös mm. tervaa, pikeä, puuöljyä ja paloviinaa. Talven varalle kuivattiin tärkeimpiä rohdoskasveja ja niitä saatettiin nauttia esimerkiksi teen muodossa.

Lääkettä luonnosta

Kasvit pääasiallinen lääkintäkeino satojen vuosien ajan

Vahvasti kasveihin perustuva kansanlääkintä oli terveydenhuollon perusta Suomessa aina 1800-luvun loppuun asti. Lääkkeiksi miellettiin tuolloin myös monet mausteet, joita nykyään pidetään tavallisina. Esimerkiksi pippuri ja inkivääri löytyivät pitkään vain apteekin hyllyiltä. Villiyrteistä puolestaan siankärsämö oli yksi käytetyimmistä rohdoista. Kasvit sisältävät lukemattomia ainesosia, joista vain osaa voidaan pitää lääkeaineina. Tätä lääkkeen tavoin vaikuttavaa osaa löytyy yleensä vain jostakin osasta kasvia, kuten versosta, lehdestä, juurista, kukasta tai sen osasta, kuoresta tai siemenestä. Keräämällä juuri tämä ainesosa, puhdistamalla, käsittelemällä ja kuivaamalla se saadaan aikaiseksi rohdos. Osa kasveista on myös erittäin myrkyllisiä, joten kasvilääkinnässä on syytä käyttää varovaisuutta ja varmistua siitä, että tietää mitä kasvia kulloinkin käyttää. Ravintona tai lääkkeenä ei koskaan pitäisi käyttää kasvia, jonka tunnistamisesta on vähänkään epävarmuutta.

Suomessa kasvien lääkinnällisiä vaikutuksia on kartoitettu melko järjestelmällisesti

Yrteistä ja niiden käytöstä rohtona eniten tietoa keräsivät aikanaan Linné ja Lönnrot. Lönnrot julkaisi vuonna 1838 raportteja löydöksistä kirjassaan Suomalaisen talonpojan kotilääkäri, jossa oli paitsi ohjeita yrttien keräämiseksi ja kuivattamiseksi, myös hoito-ohjeita ja yleisesti terveyttä edistäviä neuvoja. Yrttiparantamisen perinnettä oli jo kauan ennen tätä pidetty yllä luostareissa. Naantalin luostarissa käytössä olleista yrteistä ja yrttihoidoista kirjoitettiin tekstejä jo 1400-luvulla. Vuonna 2011 näiden tekstien pohjalta julkaistiin Naantalin luostarin lääke- ja yrttikirja. Vaikka kaikkia uskomuksia eivät tieteelliset tutkimukset tuekaan, on monilla kasveilla nykytiedonkin valossa hyvää tekeviä vaikutuksia. Kasvien avulla voi hoitaa ihoa, taltuttaa flunssaa tai lievittää lihassärkyä. Lääkeyrteistä löytyy runsaasti tietoa niin kirjoista kuin netistäkin. Itsehoitoon soveltuvia kasveja löytyy villinä luonnosta, joten niitä pääsee hyödyntämään myös ilman omaa kasvimaata.

Suomessa kasvien lääkinnällisiä vaikutuksia on kartoitettu melko järjestelmällisesti

Oppia kiinalaisesta lääketieteestä

Kiinalaisessa lääketieteessä hyvinvoinnin katsotaan rakentuvat pitkälti ravinnon pohjalta ja ruokaa kohdellaan kuin mietona lääkkeenä, jonka avulla voi tasapainottaa kehoa. Yrttien vaikutus on puolestaan kiinalaisten mukaan sen verran voimakkaampi, että niitä hyödynnetään lähinnä lyhyinä kuureina ja tarkkoina annoksina. Yrttien avulla pyritään vaikuttamaan aina tiettyyn vaivaan. Ruokavaliota kehotetaan muuttamaan vuodenaikojen ja kehon voinnin mukaan. Ruokavalion ja terveysliikunnan avulla vahvistetaan ja pidetään yllä terveyttä. Tämä ajatusmalli on saapunut vähitellen länsimaihinkin ja yhä useampi kiinnittää huomiota nauttimansa ruoan laatuun, suosien mahdollisimman puhdasta ruokaa. Villiyrtit ovat tehneet näyttävän paluun ruokavalioomme ja lääkinnässäkin olemme aiempaa avoimempia kokeilemaan muita, kuin kemiallisia lääkkeitä. Kasvien avulla pyritään meilläkin jo vaikuttamaan hyvinvointiin sekä sairauksien hoitoon ja ehkäisyyn.

Kasvilääkintä vaatii tarkkuutta

Yrttilääkinnässä kannattaa kiinnittää huomiota annosmääriin. Kasvit aktivoivat elimistön omia puolustusmekanismeja ja monesti melko pienikin määrä rohtoa riittää. Keho kertoo omalta osaltaan asiasta ja sitä kannattaa kuunnella. Jos jokin yrtti aiheuttaa huonoa oloa, kannattaa siitä pitää taukoa tai kokeilla jotain muuta kasvia.

Kasvilääkintä vaatii tarkkuutta

 

Kasveilla on usein monia samanaikaisia vaikutuksia ja erityisesti voimakkaammin vaikuttavien kasvien kohdalla kannattaa välillä vaihdella, mitä kasvia käyttää. Kasvit voidaan jakaa tärkeimpien vaikutusten ja vaikuttavien ainesosiensa perusteella esimerkiksi seuraavalla tavalla: tulehdusta vähentävät kasvit, parkkiaineita sisältävät eli supistavat ja mikrobien kasvua estävät kasvit, adaptogeeniset eli kehoa suojaavat ja vahvistavat kasvit, jotka ovat avuksi kehon stressitilanteessa, rauhoittavat kasvit ja ärsytyksiltä suojaavat kasvit.